Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

 Ei huolta - Suuri huoli
07.06.2011 20:38

Lähiaikoina olen monasti tiedostanut suuria huolen aiheita. Sen myötä olen kokenut ja koen tätäkin kirjoittaessa kuinka minun tulee ja kuinka olen rukoillut tiedostamieni asioiden puolesta. Ajatukset pyörivät mielessä näiden asioiden tiimoilta. Huoli on sanoinkuvaamatonta ja suurta, jotain joka ei ole tästä maailmasta.

   Ja ajankohta on jotenkin kaikilta osin sopiva, siis se että olen saanut suuria huolen aiheita, joiden puolesta olen aloittanut ja jatkan aina tapahtuman loppuun. Puhun rukouselämäni edistymisestä ja siitä kuinka koen "suurta huolta" HOPE-tapahtumasta (vain yksi asia), sillä sydämessäni on palo jota ei mikään sammuta.

   Viime vuoden HOPE-tapahtuma on merkittävässä osassa asiaa, sillä sain näyn vastauksena tärkeimpään rukouspyyntööni koskaan. Jos oikein asiaan syvennyn, itku iloisesta asiasta valtaisi minut täysin ja alkaisin ylistää kiitäen isoon ääneen, mitä sain kokea, nyt vain ylistän sanoin hiljaa mielessäni. Näkeehän Isä myös 'hiljaiset' rukoukset.

 

Haluan jakaa näyn kanssasi, mutta ole valmistautunut, että saatat itkeä ilosta.

 

Kolmas näkyni. (Tämän hetkisistä näyistäni kaikkein tunteikkain ja koskettavin. Sain tämän näyn kertomisella, jopa yhden tytön itkemään, niin voimakas lataus siinä siis oli.)

Kaikki alkoi viikonloppuna viikkoa ennen Hope-tapahtumaa la 16.10.10, kun äidilleni oli tullut vahva tunne, että pitää laittaa rukouspyyntöä hänen isästään. No, kirjoitin esirukouspyynnön Turun Vapaakirkolla, joka samana iltana luettiin. Siinä oli hyvin paljon toivoa ja tunnetta.

No, Hope-tapahtumassa lauantain Päätilaisuudessa noin klo12 aikoihin, kun rukoiltiin: "Tule Pyhä Henki", ja minulla oli taas kerran silmät kiinni. Ja sitten se olikin taas menoa... :)))

Sain näyn, jossa äidin isä makasi rauhallisena ja liikkumattomana sängyllä kädet mahan päällä. Sitten näin (maan päällistä) taivasta, ja sen yläreunassa valkoisia pilviä. Niiden alla oli valkoinen enkeli aivan liikkumatta. Ei kauaa ja enkelin siivet liikkuivat ja enkeli nousi, nopeammin kuin silmän räpäys, pilvien ylitse taivaaseen, jonne en nähnyt. Siihen päättyi, mutta ei tällä kertaa silmien avaamiseen, se vain loppui.

 

Rukouselämäni kehittyminen ja äskeiset seikat, ne ovat aikaansaaneet sammumattoman palon. Jos haluat tulla Hengen koskettamaksi, kannattaisi sinunkin ilmoittautua HOPE-tapahtumaan. Lisätietoa: http://powerwithgod.suntuubi.com/?cat=17

 

Huolien luovutus ja rukoilu ovat yhteydessä toisiinsa. Rukous on luonteva tapa antaa / luovuttaa huolet Isän huomaan. Kyllä Hän huolehtii.

 

Ja jos siis rukoilemme mitä Pyhä Henki haluaa meidän rukoilevan, on viestini kaikille tämän lukijoille: Muistakaa rukouksessanne syksyn Hope-tapahtumaa ja että jokainen, jokainen ovista astuva tulisi kosketetuksi Pyhän Hengen voimasta. Ja siunausta jokaiselle, koskettakoon Pyhä Henki sinunkin elämääsi. Kun saatte siunauksen olkaa siunaukseksi muille.

 

Jälkikirjoitus:

Ja olkoon vielä seuraava kuva selitettynä vahvike myös sinulle HOPEn lisäksi ja tervetuloa tapahtumaan. Mutta nyt itse kuvaan. Kerron mitä näin ja ne 2 selitystä, jotka tulivat heti esille. (Kuvan näin HOPEn puolesta rukoiltaessa Hope-rekryssä).

Menimme 3 hengen ryhmiin, kun eka ryhmästä aloitti, näin kuvan, jossa iso ellipsi (ympäriltään musta) jonka sisäalueella (hiekanharmaa pohjaväri) näkyi kettinkiä. Sitten ketjun/kettingin kahden lenkin liitosalue muuttui oranssinpunahehkuiseksi.

– Ensimmäinen selitys kuvalle oli kuinka pienet lenkit (yksittäiset ihmiset) muodostavat ketjun.

– Toinen selitys koski oranssinpunahehkua lenkkien välillä. Karkaistaan liitosaluetta, silloin se vahvistuu. Eli monien yksittäisten lenkkien 'yhdistyminen' vahvistaa kaikkia (koko ketjua).


Kommentoi


©2019 powerwithgod - suntuubi.com